Lopultakin alkaa elämä voittaa ja mieli kirkastua sairastelujen jäljiltä. Vielähän täällä nokat vuotaa ja porukka yskii vuoron perään keuhkojaan pihalle, mutta kuumeilut on tältä erää kuumeiltu. Toivottavasti ainakin! Oli nimittäin sen verran tuskaisa olo viikon ajan, kun vähintäänkin lämpöä piti yllä ja täysin sänkypotilaana en jaksanut edes muksuja hoitaa, siivouksesta puhumattakaan. Onneksi mies sairasti "vain" neljä päivää ja hoiteli sitten pakolliset kuviot minun nukkuessani, viikko sitten sunnuntaina taisi unta tulla lähemmäs 20h/vrk.

Nyt alkaakin armoton romunraivaus-operaatio. Täällä näyttää siltä, kuin olisi pommi räjähtänyt! Lelut, kirjat, videokasetit ja astiat seilaavat sulassa sovussa lattioilla koirankarvojen seassa eikä pöytäpinnoilla tyhjää tilaa juuri näe. Törkeästi siis tyrkkäsin aamulla muksut hoitoon ja "nautin" sairaslomastani siivouksen merkeissä. Jo yksi huone raivattuna...

Kevät tekee taas tuloaan, tänään on ollut jo tosi aurinkoista ja lämmintä. Jatkuisi vain sama linja tästä eteenpäinkin ja kuivuisi pian nuo tiet, sillä vaikka ilma on kaunis kuin morsian, ei koirien kanssa elo ole mitään juhlaa. Joka lenkin jälkeen pitäisi tassut laumalta kuurata ja koska olen liian laiska siihen, työnnetään hurtat kylppäriin kuivattelemaan koipiaan. Kyllähän se toki helpottaa elämää, kun on vain yksi huone Saharana, mutta melkoisen inha tunne on suihkuun kipittää ilman imurointia. Hiekkaa kun noista kavereista karisee.

Työpaikan suhteen olen vähän jäljessä aikatauluissa. Tarkoitushan oli aloittaa työharjoittelut 17.3, mutta koska sairasteluni vei vähäisetkin voimat, sain saikkua 13.4 asti. Nyt pitäisi ottaa härkää sarvista ja soitella yhteen paikkaan, josta mahdollisesti lohkeaisi ainakin se harjoittelu. Aika näyttää, järjestyisikö oppisopimuskin tuota kautta, mutta kovin optimistinen en ole. Lähes joka paikassa, josta olen kysynyt oppari-hommelista, on vastaus ollut kielteinen tai jopa kyllästyneen oloinen. Liekö sitten kuitenkaan mikään helppo juttu saada oppisopimus-paikkaa? Sitoohan se toki työnantajan 2-3 vuodeksi palkkaamaan minut ja koulutustakin pitäisi saada.

Elelen kuitenkin nyt päivä kerrallaan ja katson mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Aurinkoista viikon alkua itse kullekin!