Piiitkä blogitauko taas takana. Facebook on vienyt kaiken huomioni sinne eksymisen jälkeen, joten eipä ole tullut muistettua edes blogin olemassaoloa. Josko tässä kuitenkin elvyttäisi tämänkin väylän pikkuhiljaa kun on tätä muutosta elämässä ollut sitten viime kirjoitusten.

Suurin mullistus varmaan on vatsassa kasvava uusi elämä. Raskausviikkoja on 26+ ja poika potkii kovasti! Tulevaa suunnitellaan pientä ihmistä silmällä pitäen, kesäkuussa olisi tarkoitus haikaran laskeutua ja sitten elellään vauvantahtista elämää. Tämä pieni "hupsis" oli alkujärkytyksen jälkeen suunnaton onni ja todellakin tahtoo tulla maailmaan :)

Eläinmäärämme on kutistunut viime blogauksen jälkeen radikaalisti. Gerbiileistä osa lähti äidilleni eläkekotiin ja yksi sairauden takia sateenkaarisillalle. Deguista joudun luopumaan herkistyttyäni kuivalle heinälle ja ilman sitä nuo eivät voi olla, sillä heinä on degujen pääasiallinen ravinto. Ja kieltämättä muutenkin työmäärä on ollut yksinhuoltajalle melkoinen näin monen elukan kanssa. Koirapuolella Wappu-cavalier muutti kasvattajalleen (oli sijoituksessa ja kasvattaja näin tahtoi), ikävä on kova, mutta hieman sitä helpottaa Elsa-tiibetinspanieli 10kk. Mini-cavalier valloittaa edelleen sohvaamme, ikää rouvalle tulee huhtikuussa 6v. Ilman koiria en osaa elää :)

Pojat meillä kasvaa kovaa tahtia, A on reipas 7-vuotias eskarilainen, joka osaa lukea ja kirjoittaa hienosti :) S täyttää vappuna 5v ja uhmailee äidille venyttäen samalla napanuoraansa, kovastihan tuo on mammanpoika tähän asti ollutkin... Tytär M asuu tätä nykyä isänsä luona yhteisestä sopimuksesta (isä asuu koulun vieressä) ja hänen kanssaan otetaan jatkuvasti yhteen, mutta mitäpä muuta voisi odottaa samanlaisilla känkkäränkkä-luonteilla varustetuilla naisihmisillä... Neiti 8,5v on vielä kovasti pieni, vaikka tahtoisikin olla iso. Hieman jo valmiiksi hirvittää tytön tuleva murrosikä, kun nytkin on jo niin täynnä tahtoa tuo elämä... Muotitietoisuus on myös nostanut päätään ja kaverit ovat tärkeitä.

Omaa elämääni elelen yksinäni ja tyytyväisenä siihen. Lyhyt suhde tulevan vauvan isän kanssa on päättynyt aikoja sitten, mutta ystävinä jatkamme edelleen ja hyvin suurella todennäköisyydellä isä tulee olemaan mukana poikansa elämässä ja kasvatuksessa. Aika näyttää miten paljon.

Hengissä ollaan ja eteenpäin tarvotaan, vaikken blogia olekaan saanut aikaiseksi päivittää! Naputtelen jonakin päivänä enemmän kuulumis-kuulumisia, nyt julkaisen vain tähän mennessä valmiiksi saadut käsityöt. Jospa tästä saisi taas potkua blogijumituksen purkamiseen ;)

Revontuli vol. 2
lanka: virolainen 100% villa
puikot: 5,5 pitsi-Addit (muistaakseni)

Saatuani äidin huivin valmiiksi, oli pakko aloittaa itsellenikin samanlainen. Värit tässä ovat kuitenkin niin hailakoita (ja kuva vielä vääristää), ettei ole ko. asustetta tullut käytettyä. Malli on kuitenkin ihana ja toisenlaisesta (ja -värisestä) langasta toteutettuna saattaisin pitääkin.

Supervauvan polvisukat
lanka: Opal Uni
puikot: 3,5mm sukkapuikot

Nämä söpöläiset lähtivät naapurin 3kk poikavauvalle ja kovasti saivat kiitosta uudessa kodissaan! :) Pysyy kuulemma paremmin jalassa kuin tavalliset villasukat, joten palautteesta innostuneena neuloin sitten toiset Regiasta samalla mallilla, hieman isompina: 

Parit perussukat on myös tullut talven aikana väsättyä ja puikoilla on liuta UFOja, mutta nou hätä, ei kiirettä valmiissa maailmassa :D

Nyt lasillinen (jos toinenkin) viiniä ja hetkeksi telkkarin pariin, ennenkuin Nukku-Matti kutsuu.

 

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!

Meillä  siivoillaan tänään kevyesti, laitellaan kuusi paikalleen ja otetaan rennosti. Kaikki ruuat on valmiskamaa, lahjoja sopivasti eikä mun tartte pukkiakaan stressata, kun moinen ei tänä vuonna meille ehdi tulla. Tää joulu menköön omalla painollaan, stressaamatta.

malli: Revontuli (Ulla 03/07)
lanka: virolainen liukuvärjätty villa
paino: 169g (lankaa jäi 8g nöttönen)
puikot: 5,5 pitsi-Addit (100cm)

En tiedä oliko lankaa yksinkertaisesti liian vähän vai onko käsialani niin löysää, ettei viimeiseen mallikertaan riittänyt lanka kokonaisuudessaan. Pähkäilin pitkään reikärivin kohdalla, mutta lopulta päätin jättää reunan tuollaiseksi. Tuskin lahjansaaja tietää mitä ohjeessa sanotaan ;) Tämä siis menee äidilleni joululahjaksi, kun ei syntymäpäiville ehtinyt valmiiksi. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan... Olen kyllä tyytyväinen huivin valmistumiseen ja siitä tuli juuri niin sievä kuin ajattelinkin. En usko että saajakaan nenäänsä nyrpistelee, väri kun on juuri sitä hänen ominta väriään ;)

Ja kuvasta vielä; taustalla näkyy perintö-peikonlehti, jonka äitini sai aikoinaan 20-vuotislahjaksi ja nyt se siirtyi minun omistukseeni. Saa nähdä pystynkö pitämään kasvin hengissä edes puolta vuotta :D

Muistaakohan kukaan kevättalvella aloittamaani Revontuli-huivia? Pitkän kaappimarinoinnin päätteeksi ja itsenäisyyspäivän kunniaksi sain sen tänään vihdoinkin valmiiksi ja pingoitukseen, hyvällä tuurilla ehtinee pukinkonttiin. Kyllähän tuo melkoinen Iisakin kirkko oli, mutta siitä huolimatta aloitin samantien uuden samanlaisen huivin, tällä kertaa itselleni :D Eli seuraavaa joulua odotellessa...

Keväällä blogasin myös gerbiili-lisäyksestä eläintarhaamme, yllä kuva kasanukkujista. Luulivat olevansa piilossa... Kovasti ovat kasvaneet paitsi nämä kolme tyttöstä, myös seitsemän muuta gerbiiliä, jotka kotiimme tiensä ovat löytäneet näiden jälkeen.

Nyt ei tämän enempää, vielä hetki linnan juhlia ja sitten pyhän kunniaksi ajoissa nukkumaan.