Syksy on täällä ja pimeyden myötä mieliala tuntuu kääntyvän taas laskuun. Elämän hektisyys ei ainakaan helpota oloa yhtään, tuntuu että tekemistä on jatkuvasti enemmän kuin mihin voimavarani riittävät. Käyn töissä ja teen hommia robottimaisesti, ahdistuksen kolkutellessa taka-alalla ja kotona sama jatkuu. Yritän peittää alakuloni lapsilta touhuamalla kotitöitä minkä jaksan, vaikken oikeasti jaksaisikaan. Siirrän tunteiden käsittelyä tulevaisuuteen, vaikka tiedän sen koituvan jossain vaiheessa kohtaloksi patojen murtuessa. Miksi ihmeessä taas tämä menee tähän? Jatkuva taistelu masennusta vastaan uuvuttaa, en halua luovuttaa mutten tiedä, miten selviän taas pitkästä ja kylmästä talvesta ehjin nahoin. Mistä saan voimaa ja energiaa jaksaa arjen keskellä? Päivä kerrallaan eletään.