Piiitkä blogitauko taas takana. Facebook on vienyt kaiken huomioni sinne eksymisen jälkeen, joten eipä ole tullut muistettua edes blogin olemassaoloa. Josko tässä kuitenkin elvyttäisi tämänkin väylän pikkuhiljaa kun on tätä muutosta elämässä ollut sitten viime kirjoitusten.

Suurin mullistus varmaan on vatsassa kasvava uusi elämä. Raskausviikkoja on 26+ ja poika potkii kovasti! Tulevaa suunnitellaan pientä ihmistä silmällä pitäen, kesäkuussa olisi tarkoitus haikaran laskeutua ja sitten elellään vauvantahtista elämää. Tämä pieni "hupsis" oli alkujärkytyksen jälkeen suunnaton onni ja todellakin tahtoo tulla maailmaan :)

Eläinmäärämme on kutistunut viime blogauksen jälkeen radikaalisti. Gerbiileistä osa lähti äidilleni eläkekotiin ja yksi sairauden takia sateenkaarisillalle. Deguista joudun luopumaan herkistyttyäni kuivalle heinälle ja ilman sitä nuo eivät voi olla, sillä heinä on degujen pääasiallinen ravinto. Ja kieltämättä muutenkin työmäärä on ollut yksinhuoltajalle melkoinen näin monen elukan kanssa. Koirapuolella Wappu-cavalier muutti kasvattajalleen (oli sijoituksessa ja kasvattaja näin tahtoi), ikävä on kova, mutta hieman sitä helpottaa Elsa-tiibetinspanieli 10kk. Mini-cavalier valloittaa edelleen sohvaamme, ikää rouvalle tulee huhtikuussa 6v. Ilman koiria en osaa elää :)

Pojat meillä kasvaa kovaa tahtia, A on reipas 7-vuotias eskarilainen, joka osaa lukea ja kirjoittaa hienosti :) S täyttää vappuna 5v ja uhmailee äidille venyttäen samalla napanuoraansa, kovastihan tuo on mammanpoika tähän asti ollutkin... Tytär M asuu tätä nykyä isänsä luona yhteisestä sopimuksesta (isä asuu koulun vieressä) ja hänen kanssaan otetaan jatkuvasti yhteen, mutta mitäpä muuta voisi odottaa samanlaisilla känkkäränkkä-luonteilla varustetuilla naisihmisillä... Neiti 8,5v on vielä kovasti pieni, vaikka tahtoisikin olla iso. Hieman jo valmiiksi hirvittää tytön tuleva murrosikä, kun nytkin on jo niin täynnä tahtoa tuo elämä... Muotitietoisuus on myös nostanut päätään ja kaverit ovat tärkeitä.

Omaa elämääni elelen yksinäni ja tyytyväisenä siihen. Lyhyt suhde tulevan vauvan isän kanssa on päättynyt aikoja sitten, mutta ystävinä jatkamme edelleen ja hyvin suurella todennäköisyydellä isä tulee olemaan mukana poikansa elämässä ja kasvatuksessa. Aika näyttää miten paljon.