Savu on hieman hälventynyt tältä suunnalta ja välirauha sovittu, ainakin toistaiseksi. Vedetään yhteistä köyttä, koetetaan saada aikaiseksi kahdenkeskistä aikaa ja keskusteluita, josko se auttaisi. Onhan tuo kesäreissukin tulossa jo viikon päästä, päivä Tukholmassa -risteily vain miehen kanssa kahdestaan. Toivon sydämestäni, että reissu onnistuu. Lapset menee hoitoon mummolaan, jossa eivät olekaan olleet yökylässä, ööh, ikinä kolmestaan? Hyvin heillä silti sujuu, olen ihan varma siitä. Mummolassa on eläimiä pupuista kissoihin, koirista (niitähän kotona ei näe, heh ;)) deguihin sekä huippuna oma piha, jossa leikkimökki, hiekkalaatikko ja trampoliini... Tekemistä siis riittää.

Ihan kommelluksitta ei meidän viime viikonloppumme mennyt. Perjantai-iltana, kuten monena muunakin iltana Samu kiipesi isoveljensä sänkyyn ja lueskeli siellä kirjaa. En ole tätä pahana asiana pitänyt, kun ei kerran aamulla ollut aikaista herätystä ja on osannut olla varovainen. Niinpä niin. Tällä kertaa kuitenkin kuului kymmenen maissa tumpsahdus ja hirveä huuto, mennessäni katsomaan löytyi poika sängyn vierestä verta valuen. Äkkiä lähin riepu käteen, soitto hätänumeroon ja piipaa-autolla sairaalaan. Verenvuoto tyrehtyi onneksi painamisesta ja jäimme tarkkailuun päivystyksen puolelle, kunnes pahin ruuhka helpotti ja ehtivät ottaa päästä kuvat ja varmistaa, ettei mitään poikkeavaa näy. Kolmen aikaan yöllä pääsi poika vihdoin ommeltavaksi ja yli kymmenen tikkiä haavaan tulikin. Aamuyön vietimme lastenosastolla tarkkailussa, Samu söi aamupalan ja kun mitään merkkejä aivotärähdyksestä ei näkynyt, pääsimme kymmenen aikaan kotiin.

Säikähdin ihan älyttömästi, mutta ihme kyllä osasin toimia suhteellisen järkevästi tapaturman sattuessa. Jonkinlainen stressireaktio vai ihan normiflunssa, mutta lauantaina iltapäivästä nousi itselleni 38 asteen kuume ja sitä jatkui eiliseen iltaan asti. Nyt on enää kurkku kipeänä. Esikoinen on myös pitänyt kuumetta perjantaista lähtien ja eilen nousi isoveljellekin pientä lämpöilyä, joten tämän päivää on sitten podettu tauteja kotona. Olisin kieltämättä kaivannut päivähoidon tuomaa lepoa, kun itsekin puolikuntoinen olen, mutta ei voi mitään. Samu jää nyt joka tapauksessa täksi viikoksi kotiin ja aloittaa kesälomansa hieman muita aiemmin, en uskalla noitten tikkien kanssa häntä hoitoon viedä kun ei ole aivan pakko. Tarkoitushan oli siis pitää lapset nämä 2 viikkoa kesäkuun alusta hoidossa, että saisin vähän suursiivottua taloa... Hienosti taas vesittyi suunnitelmat. Plaah...

No, täytyy vaan koettaa siivoilla mitä jaksaa lasten kanssa, että olisi hieman mukavampaa tulla laivareissulta siistiin kotiin ensi viikolla.