Työharjoittelu on hurahtanut tosi nopeasti, enää kaksi päivää jäljellä ja sitten se loppuu. Kurssiin kuuluu kaksi palautepäivää, jolloin käydään läpi mennyttä työharjoittelua (jos en ehtinyt tosissani käymään kuin kolme viikkoa sairaslomien takia) eikä mulla ole mitään hajua mitä kurssin jälkeen tekisin. Ainakin viikon aion joka tapauksessa omistaa rankasta keväästä palautumiselle, sen jälkeen voisi yrittää metsästää jonkun uuden harjoittelupaikan, jotta saa eri aloista tietoa.
Lemmikkieläin-liikkeessä olen tykännyt olla vaihtelevasti. Välillä on päiviä kun tuntuu ettei kerrassaan mikään suju, ahdistaa kun ei osaa neuvoa asiakkaita ja väsymystä pukkaa. Sitten on näitä päiviä kuin tänään, etten tahtoisi töistä pois lähteä kun työaika on pulkassa! Harmittaa hieman ettei jatkoa tuolla ole luvassa, mutta aion cv:ni jättää heille kansioon, jotta voivat syksyllä ottaa yhteyttä jos tilanne sitä vaatii. Kesäksihän heillä on porukkaa tarpeeksi töissä.
Mitäs tässä muuta on ollut kuin töitä? :D No, koiranäyttelyissä on ainakin tullut taas ravattua, edellisen päivityksen jälkeen piipahdimme Jyväskylässä hakemassa ei-niin-hyvät arvostelut Minille ja Wapulle ja viime sunnuntaina oli The Suuri Erikoisnäyttely Hyvinkäällä. Sinne vein neljä koiraa, kaksi kasvattajan toimesta ja kaksi ihan itte ilmoittamiani. Punaista linjaa saimme kivasti kerättyä, kunnes tuli veteraani-Riinan vuoro ja rouva yllätti napaten elämänsä ensimmäisen ERInomaisen nauhan ja ruusukkeen kehästä ;) Vetsku-narttuja oli kuitenkin niin monta vaaleanpunaisen saanutta, ettei Mupsi tässä enää sijoittunut, mutta pelkästään tuo paras arvosana ja hieno arvostelu lämmittivät mieltä kovin. Riina myös pääsi osallistumaan Shown Paras pää -kilpailuun, jossa ei kuitenkaan sijoitusta tullut. Todella kiva päivä samanhenkisten ihmisten seurassa, ei voi valittaa :) Lapset ja isäntä nauttivat samaan aikaan auringosta mummolassa leikkien, pihassa kun on leikkimökki ja hiekkalaatikko... :D
Kuopus Samukin täytti vappupäivänä kolme vuotta. Nyyh, mun vauva kasvaa!! Pikku-Täpsä (jota siis tästä edespäin kutsun blogissa omalla nimellään, kuten muitakin) on nykyään kaikkea muuta kuin pieni, isoin meidän lapsista (3v-mitat 93,9cm ja 12,4kg) ja niin mahdottoman uhmakas! Tietää mitä tahtoo ja sen myös suureen ääneen ilmoittaa. Vielä olen kuitenkin pystynyt käsittelemään pikku-kiukkua. Tulisesta luonteestaan huolimatta Samu unohtaa kiukkunsa pian ja tulee välillä halailemaan. Sylissä ei enää malta juurikaan viipyä, vaikka välillä yritän kesken leikin napata :D Mulla kun on niin ikävä sellaista pientä sylissäviihtyvää nyyttiä... Juu myönnän, vauvakuumetta on ollut ilmassa, mutta vaakakupissa järjen ääni on vielä toistaiseksi voittanut :D Vastahan minä kaiken vauvatavarankin hävitin...
Samun 3-vuotisposeeraus.
Kommentit