Ensinnäkin kiitos kaikille edellisen postauksen tsemppaajista ja onnittelijoista :) Hiljalleen alkaa harjoittelupaikan saaminen tajuntaan mennä ja odotankin innolla ensi maanantaita.

Tämä aamu oli taas sarjassamme helvetilliset heräämiset. Ensinnäkin nukuin pommiin nousten sängystä hätkähtäen miehen tokaisuun, että kello on jo kohta kahdeksan. Olihan se, 7.40 ja pirun kiireellä sängystä ylös. Tytön kun pitäisi olla eskarissa viimeistään vartin yli. Eipä muuta kun ipanoita herättelemään ja hoputtamaan, pojille oli vaatteetkin vielä katsomatta ja reput pakkaamatta. Ai miten niin kannattaisi hoitaa illalla?? No, tyypilliseen tapaansa neiti aloitti temppuilun heti aamusta, käänteli vaatteitaan, istui lattialla tuijottaen tyhjyyteen ja höpötteli kaikkea muuta kuin asiaan kuuluvaa. Hoputin ja tsemppasin, mutta kun mitään ei tapahtunut menetin hermoni ja karjuin pimulle oikein aikuismaisesti. Hyvä minä taas.

Pojat pukivat suhteellisen nätisti kun olin ensin saanut heille vaatteet pengottua kaapista ja puhtaan pyykin kasasta, Täpsä tosin avustettuna. Ulkovaatteetkin saatiin melko rivakasti päälle, mitä nyt pipoja ja lapasia etsittiin ympäri asuntoa... kun se on niiiiiin vaikeaa lasten laittaa ne paikoilleen koreihin, jotka eteisestä löytyy! Tästäkin asiasta on ainakin sen sata kertaa keskusteltu eikä vieläkään mene perille. No, vihdoin kaikki oli valmista klo 8.20 ja isommat ipanat autossa, Täpsä sinne viimeisenä menossa - niin eikös kuopus astunut koiranpaskaan. Voi argh!!!

Olin tuossa vaiheessa jo ihan hermoheikko ja kiukkuinen nälästä, joten nappasin Täpsän mukaani sisälle autosta (jossa siis Sitä Ihteensä oli jo turvaistuimesta jalkatilan mattoon asti) ja kiikutin pettyneen pojan vaatteiden vaihtoon. Tosin pettymys haihtui, kun näki Tomi Traktorinsa odottamassa eteisessä... Riisuin pojan ja pistin keittiöön aamupalalle, sillä välin kun itse tyhjensin eilen pyörinyttä pesukonetta pyykeistä narulle kuivumaan. Paskainen puku ja muutama aiemmin likaantunut ulkovaate koneeseen ja pyörimään, sitten totesin että on pakko saada itse aamupalaa ennenkuin pökerryn. (Mies lähti onneksi kakka-episodin jälkeen viemään isommat lapset hoitoon.)

Söimme pojan kanssa aamupalan, jonka jälkeen pikkumies väänsikin rieskat vaippaansa. Kirjaimellisesti paska aamu siis... Vaipanvaihdon ja puhtaiden vaatteiden pukemisen jälkeen köytin pojan istuimeensa autoon, nakkasin jalkatilan maton pesuun ja pyyhin ovenpieliin jääneen sonnan paperilla. Sitten vain vilkuttelin pojalle, painoin oven kiinni ja huokasin. Tämä riitti tälle aamulle, mies vieköön hoitoon!

Nyt istun sitten naattipoikkikatki koneella ja odottelen aamukahvia, jota en showsta johtuen ehtinyt aiemmin keittää. Pitää kerätä voimia, että jaksaa siivota... sitä kun ei vielä tähän mennessä olekaan tarvinnut tehdä ;) Kolme päivää sairaslomaa jäljellä ja saman verran aikaa siivota kämppä ihmismäiseen kuntoon, puhdistaa akvaariot, siistiä koirien tassukarvat, pestä pari koiraa, pestä pyykkiä ainakin 6 koneellista (+ ne mitä tulevina päivinä likaantuu), hoidella työharjoitteluun liittyviä asioita... argh, stressi iskee :p

Kahvi on valmista, menen kupin kanssa kärkkymään että viimeiset pisarat tippuu pannuun.