Auton lukkopesän pohja sanoi riks, raks ja poks tiistaina miehen hakiessa lapsia päiväkodista ja siitä lähtien olemme kulkeneet jalkapelillä tai bussilla. Onpahan vaan hankalaa! Aamuisin on varattava 30-35 minuuttia reilun kilometrin matkaa varten, sillä eiväthän pienet jalat jaksa kovin nopeasti kävellä. Onneksi mies on reippaillut nämä aamulenkit, että itse pääsen suoraan töihin. Matka bussilla keskustaan kestää myös puolisen tuntia, joten olen ottanut reissut neulomisen kannalta :) Iltapäivisin on liian kuumaa heilutella puikkoja, mutta aamuisin pääsen Icaruksessa noin 2 krs eteenpäin (Chart 1, toisto 3 menossa).

Tänään lähdin hyvissä ajoin matkaan, sillä vietävänä oli koiran pissanäyte eläinlääkäriimme. Bussista hyppäsin lähimmälle pysäkille ja jatkoin matkaa kävellen, hiki hatussa jotta ehtisin aikanaan töihin. Näytteen vietyäni olin aivan puhki ja päätin katsoa, josko ohi ajaisi jokin bussi, joka veisi keskustaan, lähelle työpaikkaani. Menihän se, onneksi! En olisi enää jaksanut kävellä sitä kilometrin matkaa, joka keskustaan oli jäljellä. Töihin pääsin sitten melko ajallaan ja yllätys oli suuri, kun mittasin karttaohjelmalla kävelemäni matkan pituudeksi 2,1km. Kunnon aamulenkki! No, näyte tuli vietyä ja jään odottelemaan soittoa vastauksista.

Töissä on taas odotettavissa lorvimista. Projektit alkavat kunnolla vasta ensi viikolla, joten todella pehmeä lasku tämä on ollut. Lähinnä istun päivät koneella ja surffaan netissä, välillä säätäen kotisivujen ulkoasua uuteen uskoon. Lyhyesti sanottuna; tylsää. Kyllähän minä tiesin, että media-ala on yksin puurtamista, mutta jotenkin tämä silti yllätti. Mitään selkeää työtä ei ole annettu, jota voisi työstää, ei ole ketään juttuseuraa (paitsi ruokatunnilla kun pidän salaa messengeriä auki) ja jotenkin tämä ilmapiirikin on suoraan sanottuna p*rseestä. En siis ole viihtynyt ollenkaan ja mietinkin, etten tasan ole täällä kuukautta pidempään, jos edes niin kauaa kestän. Lounaspaja on alkanut houkutella entistä enemmän. Siellä oli jatkuvasti tekemistä, juttuseuraa, ruoka talon puolesta, lyhyt työmatka, vaihtelevia töitä... Kaipaan niin sinne takaisin!

No, eipä tässä auta kun aloittaa taas yhden päivän lusiminen, johan tätä kohta on viikko takana. Tulevat kolme viikkoa tuntuvat pitkältä ajalta, suorastaan ahdistavan pitkältä. Vali vali vali...