Ramaisee jo aika tavalla, mutta jospa jotain tekstiä heittäisi ettei taas ihan jää tämäkin.

Vietimme perheen kesken mukavan leirin metsän siimeksessä maalaistalon rauhassa, mukana oli kymmenisen perhettä lapsineen. Vilinää riitti sillä suurin osa ipanoista oli 10kk-2v ikäisiä! Tekemistä oli joka päivälle aamusta iltaan (mm. mölkynpeluuta, tikanheittoa, leiriolympialaiset, makkaranpaistoa, saunomista ja uimista) eivätkä edes alkuviikon viileät säät haitanneet menoa. Ruoka oli hyvää ja tuntui, että ihan ähkyssä oli koko ajan kun kaikkea piti maistaa. Hermo lepäsi tuolla kun ei tarvinnut pahemmin ruokien kanssa pähkäillä tai siivota, Täpällekin oli huomioitu hienosti allergiasapuskat erikseen! Lapset viipottivat ulkona melkein koko ajan touhuten jotain, mutta siitä huolimatta iltaisin piti vetää perinteiset nukahtamisrallit ennen unta.

Lomalla oli mukavaa, mutta kaikki kiva päättyy aikanaan. Tänään vötkyilimme viimeisen lomapäivän kunniaksi ihan vain kotioloissa, pikkuisen siivoten ja miehen kanssa tulevaisuutta suunnitellen. Huomenna pitäisi jaksaa heti aamusta vääntäytyä sorvin ääreen mediapajalle, saapas nähdä miltä homma alkaa maistumaan. Aluksi sopimus kestää kuukauden, mutta tarpeen tullen sitä on mahdollista jatkaa mikäli viihdyn pajalla. Hieman jo kevättäkin suunnittelin, siitä enemmän kun on ajankohtaista... Mikäänhän ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Viisikoiraisen perheen elämäkin on alkanut asettua uomiinsa. Edelleen tulee välillä kurkittua sängyn alle Brendaa etsiessä, ennenkuin muistaa ettei sitä enää ole. Haikeaa, mutta toisaalta olen helpottunut ettei enää tarvitse miettiä milloin on oikea aika. Tyttären surua helpotti leirillä ollut tiibetinspanieli-poika sekä oma Wappumme, eikä hänkään enää itkeskele koiran perään. Toki joka päivä muistellaan Brendan edesottamuksia ja kysellään, mitä sille mahtaakaan kuulua. Olen melko kärsivällisesti jaksanut vastailla ja ottaa vastaan tytön surun ja se tuntuukin helpottavan tilannetta.

Pää tuntuu raskaalta kuin lyijypaino, joten voisi kerrankin yllättää itsensä menemällä ajoissa nukkumaan. Nenäkin alkoi sopivasti tänään vuotaa... kumma, kun ei flunssaa ole tarvinnut pitää kevään jälkeen ollenkaan niin just nyt piti sairastua. No, elämä on... Jospa tää ei kauheen pahaksi menisi että jaksaisi tietokoneen ääressä töissä istua.