Arde alkaa osoittaa paranemisen merkkejä. Pilkut kropassa kuivuvat hiljalleen ruviksi enkä ole enää uusia vesikelloja löytänyt. Illalla täytyy tehdä täydellinen näppy-kartoitus pojalle ja mikäli tuoreita näppylöitä ei ole enää ilmaantunut, saa Arde mennä huomenna päiväkotiin siskonsa kaveriksi. Täpsän rokkokin alkoi lievänä, mutta on nyt levinnyt samanlaisiin mittoihin kuin veljellään. Näppylät kutiavat ja haittaavat unta, joten olen lääkinnyt molempia hemmojani Ataraxilla. Mukavan turtumuksen villikkoihin saa lääkkeellä myös päiväaikana ;) Myös kuumetta on jouduttu alentamaan lääkityksellä, mutta onneksi isommalla sekin on jo menneen talven lumia. Täpällä oli vielä aamulla lämpöä.

Eilinen ja tämä päivä ovat siis menneet kotona "laiskottelemalla". Olen  yrittänyt selättää pyykkivuorta huonoin tuloksin, luutunnut keittiönlattian sukkien jäätyä siihen kiinni, kerännyt leluja lattioilta, keräillyt likaisia parittomia sukkia lattioilta etc. Pojista isompi on kiukkuinen, tekemistä kaipaava ja äitiin takertuva siskon ollessa hoidossa. Ihmettelen suuresti, miten olen näinkin kauan jaksanut olla kotiäitinä, kun nyt jo parin päivän jälkeen tuntuu, että pinna kiristyy uhkaavasti. En vain jaksa kuunnella kokopäiväkitinää, tapella monta kertaa päivässä samoista asioista, siivota ja puunata kotia jossa tehokkainkaan raivaus ei näy hetkeä kauempaa. Onneksi huomenna pääsen taas töihin lepäämään! ;)

Koiranpentujenkin laina-aika meillä lähenee loppuaan. Tyttö lähtee uuteen kotiinsa ensi lauantaina ja viikkoa myöhemmin myös poika suuntaa pienen mustan kuononsa kohti uusia tuulia. Näin ne vain lapset kasvaa, koiralapsetkin! Toisaalta haikeaa; onhan noiden kuonokkaiden elämää tullut seurattua syntymästä lähtien. Hoivattu ja huolehdittu pienistä eläväisistä. Toisaalta taas vauvojen muutto tuo helpotuksen. Kahden riiviön jäljiltä pentuhuone on joka päivä kuin pommin jäljiltä, siivottavaa riittää pentujen telmiessä ja repiessä sanomalehtiä ympäriinsä. Pissaa ja kakkaa riittää, kun ei aika ja energia minulla riitä pentujen sisäsiisteyden harjoittamiseen. Eri juttu olisi meille jäävän pennun kanssa... ;) Myös ruoka-ajat tuottavat päänvaivaa, kun pentujen vatsat tuntuvat välillä pohjattomilta ja työpäivän pituus liian pitkältä (n. 7h matkoineen) ruokintaväleihin nähden. Nämä kotipäivät ovat sentään helpottaneet ja vauvulat ovat saaneet appeensa ajallaan. Mutta jos on noissa työtä ja huoltakin, niin onpahan vähintään tuplasti myös iloa! Herttaiset pikkukakarat oppivat joka päivä uutta, saavat nauramaan ja olen jopa naapureihinkin saanut kontaktia hieman helpommin :D

Tämmöistä tänne. Taiskalle muuten tiedoksi, että blogiarvonta-voittoni on tullut perille, kiitos siitä! Lanka on ihanan pehmoista ja kovasti mietiskelen mitä siitä voisi tehdä. Kuvaan kerät, kunhan ehdin :)