Synttäristressistä toipuminen on taas ottanut aikansa eikä runosuoni ole sen vertaa sykkinyt, että saisi edes blogia rustattua. Ulkonakin olisi hieno ilma, mutta en silti saa itseäni liikkeelle. Vaikuttaa tuo sentään minun elämääni siten, ettei tarvitse sisällä polttaa valoja kun ulkoa tulee auringonpaiste ;)

Täpän allergiapoli oli viime viikon torstaina. Ja melkeinpä olisi taas voinut jättää käymättä... En tiedä mikä siinä on, että joka kerran julkisella allergia-asioissa käydessäni tunnen itseni niin maan matoseksi, jolla ei ole mitään tietotaitoa allergian hoitamiseen saati astmaoireilun tai minkä vaan tunnistamiseen. Oikeasti, minähän tuon lapsen kanssa elän eikä se joka kerran vaihtuva lääkäri, joka niin nohevana neuvojaan jakelee! Ja kyllä, minä tiedän että "tämän ikäiset lapset nyt vaan sairastelee", mutta se ei helpota yhtään minun oloani, jos olen 3kk putkeen katsonut lapsen vuotavaa nenää ja kuunnellut hengityksen rohinaa. Ja kun selkeästi ennen tämän hetkistä kierrettä Täpsä OLI terve, ei minkäänlaista rahinaa,  yskimistä tai niiskuttelua kokonaiseen viiteen viikkoon! Alle 2-vuotias ei myöskään lääkärin mukaan VOI reagoida siitepölyihin (kumma juttu kun Täpän oireilu alkoi viime keväänä juuri koivun kukinta-aikaan). Erikoisinta oli se, että ainakin kahteen kertaan kysyin lääkäriltä/hoitajalta kommenttia lääkitysasiaan enkä saanut vastausta. Halusin siis tietää, onko okei antaa jatkuvana lääkityksenä tupla-hoitavaa ja onko hoitotasapaino hyvä, jos avaavaa menee joka päivä 2-6x2suihketta. No, ehkäpä lääkäri kertoo nämä ensi keskiviikkona soittaessaan allergiakokeiden tuloksista (jotka nekin sain vasta kun vaatimalla vaadin ja sanoin, että otatan ne verikokeet jossain muualla jos ei täältä apua saa).

Jotenkin tuntuu niin turhauttavalta viettää aamupäivä tuolla polilla ja saada vastaukseksi jotain ympäripyöreitä kliseitä tai sitten olkien kohauttelua/kysymyksen täydellistä ohittamista. Miten vaativa sitä pitäisi oikein olla, että saisi apua tilanteeseen, joka nytkin kiristää koko perheen hermoja? Kun tiedän, että tämä EI ole normaalia tän ikäisen lapsen sairastelua vaan oikeilla lääkkeillä/allergiasaneerauksella/what ever saisi tilanteen hallintaan ja poika voisi elää normaalia elämää. Vai onko mielestänne normaalia, ettei 1v9kk ikäinen poju vielä juokse juuri paria askelta enempää? Minä vaan satun tuntemaan tuon Täpsän paremmin kuin ne "kaikkitietävät" lääkärit, jotka luulevat vartin käynnin perusteella tietävänsä tilanteestamme kaiken. Är ja mur.

No, tämän vuodatuksen päälle sitten vähän kuulumisia ;) Allergiapolilla siis aloitettiin kananmuna-altistus ja jo silloin torstaina Täpän nuha osoitti hivenen parantumisen merkkejä. Olimmehan lääkinneet ahkerasti avaavalla ja koittaneet vähän tehostaa siivousta ja muuta pientä. Perjantai meni täysin "terveesti", lauantaina vuoteli nenä pikkuisen mutta su-ti ei mitään. Pientä oireilua tuli, mutta sitä ei täysin voinut yhdistää kananmunaan. Keskiviikkona alkoi kuitenkin tuttu rohina ilmaantua kuvioihin ja torstaina poika yski, aivasteli, nenä vuoti niagarana ja kiukkuaste oli sata. Avaavaa sai antaa taas reippaita annoksia päivän mittaan jotta sai edes ahdistuksen kuriin. No, perjantaina aloin sitten jutella tutun kanssa oireilusta ja hän huomasi ikkunallamme äidin lauantaina tuoman st. paulian ja arvuutteli, mahtaisiko ahdistus johtua siitä. Ei ollut pieneen mieleenikään tullut, että tavalliset huonekasvit saattaisivat pahentaa astmaatikon oireita! No, kukka vietiin saunaan rönsyliljan kanssa ja kas kummaa, eilen Täpän oireilu oli jo varsin minimaalista, tänään ei edes nenä vuotanut enää. Eli ei huonekasveja meille tästä eteenpäin.

Kananmuna-altistus kuitenkin katkaistiin flunssan alkaessa, joten nyt pitäisi varmaan se aloittaa jossain välissä uudestaan. Oma fiilis on vain kaikkeen niin evvk, että taidan venyttää sitä vielä jonkun aikaa. Jospa tässä nyt koitettas tästä ahdistelusta selvitä ensin.

Turhauttaa, ahdistaa, v*tuttaa, nnngghhh! Siinä tiivistettynä oma olotilani. Onneksi tänään pääsee kyläilemään tuttavaperheen lasten synttäreille, ehkäpä siinä ehtisi vähän maailmaa ystävän kanssa parantaa.