Tänään on ollut hiukan mukavampi päivä. Annoin itselleni luvan olla tekemättä mitään ylimääräistä ja vain levätä (niin paljon kuin se lastenhoidon lomassa on mahdollista) ja nyt onkin olo paljon valoisampi. Kiitokset kuuluu myös edellisen blogauksen kommentoijalle, jonka sanoja olen miettinyt moneen otteeseen tänään. Kun vain muistaisi olla vähemmän kriittinen itseään ja töitään kohtaan niin elämäkin olisi helpompaa.

Olen siis tänään lähinnä neulonut, istunut koneella ja juonut kahvia muun perheen touhutessa omiaan. Isommat lapset ulkoilivat pihassa oma-aloitteisesti (ja onnistuivat sotkemaan pukunsa pesukuntoon kuraleikeissä) pienimmän vedellessä päiväunia, joten sain ruhtinaallista omaa aikaa. Puikoille pääsi jo eilen Fritidsgarn ja suunnitelmana huovutettavat tumput itselleni, mutta ensimmäinen versio meni purkuun liian ison kokonsa takia. Olin suuruudenhullu ja neuloin 48 silmukalla, mutta tuloksena oli lähinnä jättiläisenlapasta muistuttava neulomus... Purkamisen jälkeen noudatin neuvoa ja neuloin 44 silmukalla, nyt tulos on inhimillisempi vaikkakin iso. Toivon mukaan lapanen huopuu tarpeeksi pesussa.

Icarukseni eteni eilen Chart 2:n loppuun ja tänään jatkoin työtä kuudella kerroksella Chart 3:sta. Hidasta, toivottoman hidasta! Palkitsevaa ja innostavaa on sentään nähdä, että huiviin todella muodostuu kuvio. Onneksi myös aiemmat pikkuvirheet ovat niin pieniä, ettei niitä valmistuvasta kuviosta erota. Tuskin maltan odottaa että Icarukseni on valmis...

Uusia ideoitakin on mielen virkistymisen myötä tullut pääkoppaan. Muistin vasta kaapissani olevan oranssia hahtuvaa ja piankos siitä kassin väsäisi? Ällöttävän väriset Ibizat voisi tuhlata Esikoisen nukelle mekoksi. Beige puuvillalanka (anopin peruja) suorastaan huutaa haluavansa Fifiksi (tai ehkä Fifi2:ksi) ja muutama muukin langoista himoitsee tulevansa käytetyksi... Apuva, kukahan möisi kellooni muutaman tunnin lisää tai vaihtoehtoisesti hoitaisi lapset 24/7? ;)