Pääsin kuin pääsinkin lopulta pippaloihin eilen, melkein jo pussasin pelastajaani kuivausrumpua, mutten sitten ihan kuitenkaan. Hauskaa riitti ihan olan takaa ja kaverille kanssa, kun akkalauma pörähti kälyni luokse räpättämään ja nauttimaan miestä väkevämpää. Naapuriparat... Nestetankkauksen jälkeen suuntasi osa porukasta paikalliseen tanssibaariin joraamaan ja pari naista poistui joko unten maille tai kaupunkiin, kuka mistäkin syystä. Itse sain synttärilahjana lipun baariin, jossa esiintyjänä sille illalle oli Tiktak. Ihan hyvä setti oli kaikin puolin, sopivasti kuulin sekä uusia biisejä että vanhoja tuttavuuksia vaikkei bändi soittolistallani ykkösenä olekaan. Hieman vaan tunnelmaa latisti armoton päänsärky, joka alkoi jo ennen baarikeikkaa. Taisi olla myös pikkuäijillä pääni sisällä bileet, kun niin kovasti piti pajavasaroilla takoa. No, yhden maissa alkoi jo väsyttääkin kiitettävästi, joten otimme kälyn kanssa taksin ja suuntasimme heille. Otin tilaisuudesta vaarin ja jäin sinne yöksi, mikä olikin loistava ratkaisu. Ei tarvinnut nousta silmä kourassa aamulla kuuntelemaan ipanoiden riekkumista ja mikä parasta, pääsin kävellen kotiin metsäreittiä pitkin valoisan aikaan. Sen verran paljon olen kuullut tarinoita lähistöllämme tapahtuneista raiskauksista ym. että itsesuojeluvaisto kehoitti varomaan kyseistä seutua yöaikaan.

Vähäisen alkomahoolimäärän takia en myöskään joutunut kaamean kapulan kouriin, vain pikku-ukot jatkoivat bileitään. Ibumaxia naamaan ja sekin helpotti päivän mittaan. Hyvä vain, sillä Täpsän päiväunien jälkeen olikin vuorossa mummoni 82-vuotissynttärit ex-kotikaupungissani vajaan sadan kilometrin päässä. Olisipa ollut rattoisa reissu krapulassa... Mummo nautti jälleen täysin siemauksin vierailustamme, ruokki ja kahvitteli meidät ja huolehtipa vielä pikkuistemme käsien lämmöstä antamalla jokaiselle neulomansa lapaset. Ihana mummini! Myös tätiäni ja serkkuani näin reissulla, joten oikein onnistunut kyläily oli. Lapset tosin nukahtivat takaisin tullessa ja ilta oli odotettua känkkäämistä, mutta huumorilla siitäkin selvittiin. Niin paljon tuo eilinen tuuletus hermojani lepuutti, että olo tuntui jo melkeinpä normaalilta. Jesh!

Icarus sai monia ihastuksen huokailuja ja paistattelin täysillä niiden lämmössä :D Ei sillä, ettenkö olisi itsekin tyytyväinen huiviini, mutta on vaan niin mukavaa saada palautetta myös muilta. Sainpa jopa yhden ostotarjouksenkin huivilleni, mikä puolestaan poiki ajatuksen joululahjaideasta... hmm, mistäs sitä aikaa tilattiinkaan? Voisin näin alkajaisiksi ottaa sellaiset 12 tuntia lisää kellooni... ;) Mutta Icarus on siis ihana ja pehmeä ja ihana ja kaunis ja ihana ja... Eikä se edes kutita! I'm in love. Kuvia saatte kyllä odottaa, sillä digikameramme paristot tekivät eilen lakon ja ovat tämän päivää olleet latautumassa uuteen koitokseen. Ehkä jo huomenna pääsen kuvaamaan ihanuuteni?

Nyt nukkumaan, päivä on ollut pitkä.