Totaalisen uupuneena ja rähjääntyneenä ilmoitan, että olemme jälleen palanneet maailmankartalle lomareissulta ja ah, miten ihanalta tuntuukaan olla kotona! Kaikki meni pääpiirteittäin hyvin, mutta lisää matkakuulumisia kirjoittelen vasta, kun olen hitusen toipunut tästä väsymyksestä.

Salainen neuleystäväni ilmoitti olemassaolostaan sähköisellä kortilla ja lupaili pientä pakettia lähiaikoina. Tuskin maltan odottaa mitä postilaatikkoon kolahtaa! Itse puolestani mietin kuumeisesti mitä omalle parilleni lähettäisin... Ideoita riittää, kun vain olisi aikaa niitä toteuttaa. No, onhan tässä 4 kuukautta aikaa ;) Aivan ihana idea kyllä tällainen ystävä-projekti!

Täpsänen keikkuu vieläkin hereillä. Uskomaton sissi kyllä touhuamaan, raukka kun on (vaihteeksi) kipeänäkin eikä silti kiukkua koko aikaa syliin. Nenä vuotaa, keuhkoputket rohisee ja hengitys on hieman vaikeaa taas :( Alkaa jo turhauttaa tällainen, kun jatkuvasti joutuu pienen sairastamista katsomaan eikä mitenkään voi auttaa. Olisin niin kovasti iloinen, jos saisimme jonkun diagnoosin tälle jatkuvalle sairastelulle, oli se sitten astma tai joku muu. Välillä kun meinaa usko loppua omaan havannointikykyyn ja epäilen jopa, olenko keksinyt kaikki oireet omasta päästäni. Sopimattoman ruoan aiheuttama reaktio tai yskäkohtaus kyllä sitten taas muistuttaa, että pikkuinen on oikeasti kipeä.

Lämmin, kuolainen poika kiipesi syliin kuin tietäen, että kirjoitan hänestä. Ehkäpä halirutistelen häntä hetkisen ja kippaamme sitten molemmat itsemme pehkuihin, sen verran rankka viikko takana autossa istumisineen. Palailen astialle paremmalla ajalla :)