Eilen pääsi sattumaan pieni onnettomuus; oma koira puraisi minua ranteesta. Koko juttu oli ihan omaa hölmöyttä, kun nappasin koiraa niskasta kesken tappelun (4v nuorukainen ja 13v vanhus ottavat silloin tällöin yhteen selvittääkseen arvojärjestystään, sillä vanha koira ei millään tahtoisi luopua johtajanpaikastaan) ja tokihan se luuli kimppuunsa käyvän jo toisenkin koiran ja puolustautui. No pahasti ei käynyt kuitenkaan, vain pari pientä pintanaarmua ja särky kädessä. Terveyskeskuksessa kävin silti tänä aamuna näyttäytymässä, olihan jäykkäkouristus-rokotuksenikin mennyt viime vuonna vanhaksi. Ensimmäisenä tapahtuneen jälkeen olin huolissani, pystynkö enää lainkaan neulomaan, mutta onneksi se huoli oli turha :D Käteen jäi kuitenkin jonkunlainen vaurio, sillä etusormen ja peukalon välinen alue on edelleen tunnoton, paranemaan päin sentään. Aluksi tuo kohta oli huomattavasti isompi, nyt tunto on poissa enää 2cmx2cm kokoiselta alueelta. Että eiköhän tästä hengissä selvitä. Koira karttaa nyt minua ja yrittää mielistellä, mutta vihainen en ole vaikka ärräpäitä lujaan ääneen päästelinkin pureman jälkeen. Runsaasti rapsutuksia ja hyväksynnän osoituksia, niin eiköhän tuo hurttaneitikin vielä saa itsetuntonsa takaisin.

Tämä ei edes ollut ensimmäinen kerta kun minua purtiin, erona edelliskertaan vain oli huomattavasti suurempien koirien tappelu. Silloin jouduin ihan sairaalaan asti tikattavaksi ja lääkäri totesi olevani onnekas, ettei jänteitä mennyt poikki. Josko tällä kertaa oppisin jotain? Ensi kerralla tungen vaikka harjanvartta koirien väliin, kunhan saan tappelun loppumaan ilman kenenkään osapuolen vahingoittumista. Normaalioloissa, kahden nuoren koiran ollessa kyseessä saattaisin niiden antaa selvittää arvojärjestyksensä itse, mutta nähtyäni muutaman kerran miten nuorempi pyörittelee vanhusta kuin pölyrättiä, olen katsonut viisaammaksi puuttua väliin ennenkuin vanha koira on vainaa.

Että tämmöisiä täälläpäin.