Tiistai 1.8

Viimeinen kokonainen lomapäivä Taavetissa alkoi aurinkoisena. Söimme jälleen hyvällä ruokahalulla jo tutuksi käyneessä ravintolassa, lapset leikkivät pihassa ja lukaisin lehdet läpi vastaanotolla. Isäntä meni kymmeneksi toiseen vyöhyketerapia-käsittelyynsä ja kulutin aikaa lasten kanssa touhuten. Klo 11 alkoi mölkky-matsi, jonne isäntäkin ehti mukaan! Oli älyttömän kivaa pelata vaikka aurinko porottikin säälimättä kentälle. Lapsille oli oma peli vieressä ja hauskaa tuntui äänistä päätellen olevan heilläkin. Sen verran täytyy kehaista, että aikuisten pelissä sijoituin hopeapallille ;) Ihan kylläkin tuurilla tällä kertaa.

Päivä meni nopeasti minigolfin ja ulkoilun merkeissä. Kaupungilla piti myös käydä ostamassa miehelle särkylääkkeitä, juuri ehdittiin käydä ennen ruokaa. Illalla olikin sitten vuorossa tikkupullan paistoa nuotiolla rannassa. Lapset olivat ihan innoissaan kun saivat itse paistaa pullansa ja vielä hilloakin sisään! Valitettavasti emme voineet jäädä pidemmäksi aikaa vaan pullat oli mentävä syömään mökille, sillä Täpsä alkoi väsyä ja kaipasi unten maille.

Kun lapsoset saatiin huollettua nukkumaan, piti vielä pakata enimpiä tavaroita aamun lähtöä varten. Kylläpä sitä tavaraa olikin kertynyt joka paikkaan! Lasten leluja pitkin nurkkia, pyykkiä pussit täynnä ja kaikkea siltä väliltä. Nukkumaan päästiin kuitenkin suhteellisen ajoissa.

Keskiviikko 2.8

Auto startattiin heti aamupalan ja pakkaamisen jälkeen, avain luovutettiin klo 10. Vajaan parin tunnin ajon jälkeen tulimme taas majapaikkaamme äitini luokse, jossa ammennettiin vähän Täpäselle ruokaa napaan ja jätettiin peräkärry pihaan matkan nopeuttamiseksi. Myös isommat ipanat saivat ruoka-annokset nenänsä eteen eivätkä siis kiukunneet nälkäänsä matkalla. Puoli kolme päädyimme pienen lenkin kautta Korkeasaareen (auto jäi Mustikkamaalle) ja välittömästi alkoivat lapsoset kitistä, etteivät jaksa kävellä ;) Pysyimme tiukkana eikä rattaisiin kiivennyt kumpikaan tervejalkaisista termiiteistä ja hyvinhän se lenkki loppujen lopuksi jaksettiin kipittää. Tarpeeksi pysähtymispaikkoja vain ja paljon nestetankkausta, sillä päivä oli kuuma ja kaunis.

Kissaeläimistä osa oli jälleen piilossa makoilemassa, mutta osan näimme aidan läpi. Suuri amurinleopardi herätti lapsissa hihkuntaa, kun tämä tuli aivan aidan viereen kävelemään ja vaanimaan päiväkävelyllä ollutta kanadanhanhi-pariskuntaa poikasineen. Tiikeri otti elämän rennosti ja makoili muurin vieressä ketarat ojollaan. Hyvin malttoivat lapset katsella eläimiä ja etsiä niitä jopa pienistä terraarioista. Ja sitä riemua kun eläin löytyi! Jopa Täpä istui kiltisti rattaissaan melkein koko reitin ajan kiukkuamatta, katseli ihmisvilinää ja eläimiä.

Puolessa välissä piipahdimme syömässä Ravintola Pukissa, mutta eipä ollut ruoissa kehumista. Ensi kerralla otamme kyllä omat eväät mukaan, pääsemme halvemmalla ja saamme jopa syötävää ruokaa. Nyt oli mukana vain mehua ja muutama banaani, joten jotain suolaista suuhunpantavaa piti saada.

Edellisestä kerrasta (v. 2003) poiketen Karhulinna oli nyt valmistunut. Saimmekin nähdä neljä mesikämmentä todella läheltä ja olipa jopa isännän äänessä kunnioitusta, kun näki kuinka isoja nuo otukset oikeasti ovat. Karhu käveli aivan lähellä lasiseinää. Eipä huvittaisi metsässä törmätä moiseen, vaikka söpöjä nallevauvat ovatkin.

Kierrettyämme koko lenkin alkoi kello jo lähestyä seitsemää ja sulkemisaikaa, joten pikaisen matkamuistomyymälä-kierroksen jälkeen lähdimme tarpomaan kohti Mustikkamaata. Perinteisesti lapsille ostettiin jokaiselle pienet pehmolelut, Täpsä sai leijonan ja isot valitsivat hyllystä käärmeet itselleen. Aiemmin valikoimasta löytyy jo pikkunen pupu, susi ja papukaija. Ihmeen hyvin lapset jaksoivat kävellä autoon ja jopa pysyivät hereillä mummolaan saakka, johon menimme yökylään. Sänkyjen laiton ja iltapalan jälkeen porukka simahti klo 23 jälkeen melko helposti.

To - la 3.-5.8

Vietimme aikaa mummolassa. Itse keräsin marjoja puskista ja lueskelin kirjoja, mies väsäsi äitini sähkötaulua uuteen uskoon ja lapset viihdyttivät itseään pihan leikkimökissä ja hiekkalaatikolla.

Lauantai 5.8 (- sunnuntai 6.8)

Mummolasta ajoimme vielä ystäväperheen luokse Varkauteen kyläilemään. Hieman oli alkuun epäilystä kannattaako treffaamista sittenkin siirtää kun heidän esikoisensa oli oksentanut aamulla sänkyyn, mutta tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen että taudin saa jos on saadakseen vaikka ruokakaupasta.

Perheen isännän synttäreitä sitten vietimme grillauksen merkeissä (nam sitä ruokaa!) ja iltasella vähän naista vahvemmankin merkeissä, mutta oikein kesyt oli nämä bileet, sattuneista syistä ;) Lapsilla meni hyvin leikit yksiin eikä pahemmin tarvinnut erotuomarinakaan toimia. Illalla hiljaisuus laskeutui muiden lapsosten osalta jo klo 20.30, paitsi Täpsyn... Hän ei oikein oudossa paikassa osannut asettua ja niinpä nukkumaanmeno venyi yli yhdentoista. Lisäksi kuume ja rohina tekivät Täpsän olon kurjaksi :( Onneksi kuume laski pois aamuun mennessä, oli mukavampaa matkustaa.

Oikein hauska ilta tuli vietettyä, mielellään tämän ottaisi vaikka uusiksi joskus. Sen verran väsyttävää reissaaminen kuitenkin oli, että nyt päätimme olla ihan kotosalla xx kuukautta, toivutaan ensin tästä reissuväsymyksestä ;) Pikkuhiljaa palaillaan arkeen, mukavaa sekin vaihteeksi. Pyykkivuori odottaa purkamista ja osa kasseista on edelleen tavaraa täynnä, mutta eipä tässä kiire ole. Mutta kyllä se vaan oma koti on kullan kallis!