Niin se vaan iski lapsia viime viikolla piinannut pöpö minuunkin, vaikka luulin jo selvinneeni puhtain paperein. Eilen alkoi kurkkuun koskea ikävästi ja illalla sitten nostikin jo lämpöä. Tärisin kuin horkassa kahden peiton alla vaikkei mittari näyttänyt 37,2 astetta enempää ;D Buranan voimin sain nukuttua koko yön, mutta aamulla asteita oli taas 37,5. Miten voikaan noin pieni lämpö vetää ihmisen veteläksi? No, Burana 600 naamaan ja kahden tunnin kuluttua herätessä olo on kuin uudesti syntyneellä. Hikkee tosin pukkaa niiden kahden peiton takia, mutta muuten olen elävien kirjoissa taas :D
Sairastamisesta huolimatta on tänäänkin jaksettava taikoa lapsille pöperöä pöytään (onneksi kaapissa sattuu olemaan muroja ja eiliset ruuantähteet popsittavaksi), tosin isännällä on lyhyt työpäivä perjantain kunniaksi. Arveli kotiutuvansa jo yhden jälkeen, kun normaalisti työpäivä venyy liki kuuteen asti. Sitten onkin onneksi viikonloppu ja saamme rauhoittua hetkeksi oman perheen kesken kotona, kunnes taas ensi viikon torstaina lähdemme reissun päälle. Perheloman jälkeen alkaakin taas arkinen pakerrus ja kerhot, joten ihan hyvää tekee näin kesän päätteeksi hieman huokaista.