Eipä ole oma olo hääppöinen, vaikka kuopus onkin nyt paremmassa jamassa. Pää on täynnä räkää, kurkkuun koskee ja yskittää pitkin päivää. Piti jo pienet päivätorkut nukkua ruoan jälkeen, kun olo oli vain kertakaikkisen naatti.

Pahinta tässä olossa on se, että vaikka mieli halajaisi kovastikin neulomaan, ei kroppa siihen taivu. Työt eivät etene, turhauttaa, kiukuttaa. Vähillä voimillani olen koettanut saada huushollia kuntoon, sillä senhän tietää millainen kaaos kotona odottaa kun äiti palaa kahden yön jälkeen reissuiltaan ja siivousvastaavana on ollut issias-vaivainen mies... puhumattakaan kahdesta tehokkaasta sotkijasta. No, pikkuhiljaa ja ajan kanssa, onneksi pääsemme sentään pois omista nurkista viikoksi ylihuomenna.

Mieli tekisi aloittaa jokin nopea pikkutyö noiden aikaavievien rinnalle, mutta epäilenpä että siinä kävisi niin, että kohta minulla olisi kaapissa monta isoa keskeneräistä ja yhtä korkea pino pienempiä puolivalmiita... Mutta onhan mulla loppuelämä aikaa ne viimeistellä, eikös ;) Hitaasti hyvä tulee.